Prologi
Tämä tarina tapahtui kauan sitten Darelon -nimisessä valtakunnassa, jota hallitsivat enkelit. Heidän taivaisen maailmansa nimi oli Evylonia. Mutta kaukana alapuolella, maan keskipisteessä, joku ei halunnut heidän parastaan.. Siellä asuivat demonit maassaan, jota myös Darkaniksi kutsuttiin. Sieltä käsin he suunnittelivat pirullisia juoniaan. Tällä kertaa vuorossa oli aatelisperheen ensimmäisen, vasta 16 vuotta täyttäneen tyttären sieppaus, ennen hän löytäisi todellisen kohtalonsa valmennusmatkallaan...
-Koska me oikein olemme perillä? Nodoka mankui keskellä paahtavaa kuumuutta. "Ei kai elämänlähteille näin pitkä matka ole?" "Hiljaa! Tiedät varsin hyvin itsekin, että tämä matka on välttämätön, jos haluat siipiesi kasvavan täyteen mittaansa ja lohikäärmeveren taikuuden käyttöösi!" Jena ärähti. "Ei minua turhaan sinun Valvojaksesi määrätty, prinsessa." Lohikäärmevuoret kohosivat jylhinä ja armottomina nelikon edessä. "Elämänlähde on korkeimmän vuoren huipulla, prinsessa. Sitä sanotaan Crystal Halfmooniksi," Keichi totesi. "Miten kaunis nimi!" Nodoka hehkutti silmät säteillen, ja jatkoi: "Mutta hei, ei kai meidän tarvitse kiivetä tuon huipulle?!" " Pelkäänpä, että täytyy, prinsessa" totesi siihen asti hiljaa pysytellyt velho Orison. "Lakatkaa kutsumasta minua prinsessaksi! ja miksi meidän täytyi lähteä tälle typerälle matkalle? Olisitte vain voineet pyytää jotakuta tuomaan sitä vettä," Nodoka puuskahti närkästyneenä. "Prinsessa, tiedätte varsin hyvin, että matkakin on olennainen osa puhdistautumisrituaalia, joka kuuluu hallitsijaksi tulemiseen," Jena sanoi kyllästyneenä. "Liikummeko vai emme? Tätä menoa emme ole perillä ennen ensi viikkoa," Keichi tuhahti estäen tappelun (joka ei olisi ensimmäinen prinsessa Nodokan ja Jenan välillä). Niin nelikko aloitti matkansa kohti Crystal Halfmoonia, Kristallisen Puolikuun vuorta.
Sillä välin Darkanissa...
"Eikö täällä saa nukkua?" Saryko, demonien hallitsija huusi, koska hänet oli herätetty keskellä päivää (Sarykolla oli tapana pitää pienet kauneusunet ennen kokousta). "Kokous alkoi tavallista alkoi aiemmin, mestari," Bloody Sunrise tosesi tyynenä. "Olen pahoillani, jos herätin, mutta käsky on ehdoton 'Kaikki demoniruhtinaat paikalle Sielujen kaivon luo'" "Selvä, mutta sen on paras olla tärkeää, tai muuten.." Saryko jatkoi sadatteluaan ja puki samalla edustusvaatteita ylleen (Ihmisverestä ja sarujen kuoresta tehty haarniska.) (Sarut ovat jättimäisiä kynsistä, lihasta ja laavakivestä kasattuja olentoja, joilla on helmiäisen tapainen kova kuori suojanaan. Ne ovat yksi laji monista pimeyden olennoista)."Haluatko tula mukaan kokoukseen?" Saryko kysyi demonittarelta. "Mielelläni. Haluan tietää, mitä seuraavaksi suunnitellaan," Bloody Sunrise vastasi ja jatkoi "olenhan yksi kolmesta portinvartijasta, joiden tehtävänä on tarkkailla, ettei kukaan pääse pakoon Sielujen kaivosta." Saryko teleporttasi Sielujen kaivon eteen Bloody sunrise mukanaan. ja hänen eteensä avautui vähintäänkin hirvittävä näkymä. Irti revitystä päistä, sekä luista ja ihmissydämistä tehty portti kohottautui korkeana hänen eteensä. Taivas oli verenpunainen, ja siellä lentelivät sielunsa mustanneet laavalohikäärmeet. Maa oli sysimusta, mutta siellä täällä purkautui laavasuihkuja, jotka kohosivat korkealle taivaalle ja vetäytyen taas maan alle jättäen itsestään merkiksi vain ohuen tulipunaisen noron taivasta vasten. "Aah, täydellistä," Saryko mumisi ja avasi viisi verilukkoa. Sen jälkeen hän astui sisään Sielujen Kaivoon Portinvartija kannoillaan.
Takaisin sankariemme luo..
Ilta oli alkanut hämärtää, ja aurinko oli alkanut laskea värjäten taivaan kullankeltaiseksi. Matkalaiset olivat kiivenneet puoliväliin vuorta ja pysähtyivät lepäämän pienelle tasaiselle alueelle. "Hyrr.. Onpa täällä kylmä. Oletko varma, että tämä on oikea reitti?" Nodoka kysyi hytisten. "Kyllä, olen varma. Kuningas antoi meille juuri tämän kartan ja sanoi, että noudattakaa sitä tarkasti," Jena vastasi loukkaantuneena Nodokan epäilystä. "Täällä tosiaan on kylmä, Valvoja. Miekkani alkaa jo huurtua," prinsessan suojelijaksi määrätty Keichi totesi hymähtäen. Taivas oli muuttunut syvän siniseksi ja yö oli laskeutunut Lohikäärmevuorten ylle. "Hyvää yötä, ulkoilmaan, joka alkanut jo etäisesti tuoksua kison mustalta, mädäntyneeltä vereltä. Nodokamatkakumppanini," Orison toivotti, ja niin he kömpivät yksitellen telttaansa. Äkkiä pimeydestä kuului kahahdus. "Olkaa aivan hiljaa," Keichi kuiskasi "Ne ovat kisoja, pimeyden olentoja. Ne vartioivat tätä vuorta." Keichi hyppäsi salamannopeasti ulos teltasta ja kävi lähimmän kison kimppuun. Kisoja oli noin 5, ja ne muistuttivat ulkonäöltään hieman aarnikotkan ja käärmeen sekoitusta. Myös loput kolme syöksähtivät ulos raikkaseen yöilmaan. Nodoka lennähti korkealle taivaalle, ja hopeiset siivet kimalsivat kuunvaloa vasten kuin kaksi lasista puolikuuta. Alhaalla Jena ja Orison laukoivat riimuja, ja Keichi miekkaili jo toisen kisonsa kanssa. Nodoka alkoi kaivaa repustaan tehokkainta asettaan, kultaista sirppiä. Hän sai aseen esiin, ja syöksyi suoraan alapuolella olevan kison kimppuun. "Ei!" Jena huusi "Ette saa taistella! Voitte haavoittua." Nodoka ei joko kuullut tai ei välittänyt, ja ilmassa välähti jotain kultaista. Kison pää tippui, ja musta veri roiskui ympäri valkoista kallioseinämää. "Se taisikin sitten olla viimeinen, vai mitä?" Nodoka totesi silmäänsä iskien "Nyt nukkumaan" He kömpivät takaisin telttaan Valvojan mutistessa jotain mahdottomista nykynuorista.
Kun aamu alkoi sarastaa valoisalla taivaalla, nelikko heräsi. "Huoh, nukuinpa makeasti, jos kisoja ei lasketa mukaan," Nodoka haukotteli. "Olisitte voineet haavoittua! Miksi taistelitte?" Jena, Keichi ja Orison totesivat yhteen ääneen. "Älkää nyt jauhako tuota samaa vanhaa, vaan lähtekää kanssani etsimään jotain syötävää tuosta luolasta," Nodoka sanoi. He lähtivät talsimaan kohti luolan sisäänkäyntiä. Luolassa haisi homeelta, mutta siellä täällä kasvoi sieniä ja yhrueijoita, paikallisia marjoja. "Minä voin keittää niistä keittoa," Nodoka tarjoutui. Kukaan muu ei lämmennyt ajatukselle, koska Nodokan ruoanlaittotaito oli aivan omaa luokkaansa. Niinpä päätettiin, että Jena valmistaisi keiton. Kun sankarimme olivat syöneet, he jatkoivat nousua kohti huippua.
